Jyväskylä KV

Milon ensimmäinen virallinen näyttely meni oikein mukavasti. Menimme Jyväskylään jo edellisenä päivänä ja yövyimme hotellissa, missä Milo sai jo tottua siihen että ympärillä on paljon koiria. Kun sunnuntaina menimme näyttelypaikalle, oli Milo ihmeellisen rauhallinen ja käveli sisälläkin todella nätisti. Yleensä vastaavissa paikoissa on heti pää mennyt ihan sekaisin kaikista hajuista. Kehässä Milo totteli aivan täydellisesti ja ravasi kiltisti. Ainoastaan pöydällä hieman jännitti. Tuomari mittasi Milon korkeuden ja sai tulokseksi 45cm. Milo taisi kyllä seisoa hieman kyyryssä kun tuomari käski pitää rinnan alta kiinni... Tuomari kehui mm. rakennetta, päätä, turkkia, väriä ja luonnetta. Katsoi korvakoruja siihen malliin että säälittävät ovat mutta tulossa ;). Suurimmat puutteet olivat siis korkeus ja että Milo käveli etutassuilla jotenkin ristiin. Pohdin mitä tämä ristiinkävely oikeen tarkoittaa mutta varmaan johtuu siitä kun menemme ympyrää, Milo kävelee hieman kylki edellä, koska sillä on paha tapa kiilata hieman edelle. Tämä varmaankin korjattavissa harjoittelulla. Arvostelussa mainittiin myös että on löysä edestä ja että kyynerpäiden tulisi sopia paremmin rintakehään. Näistä puutteista johtuen saimme keltaisen nauhan (JUNH). Tuomari sanoi kyllä vielä että piti paljon Milosta mutta että hänen on pakko arvostella kriteereiden mukaan. Näyttelyarvostelu välilehdeltä löytyy arvostelu kokonaisuudessaan.

 

Kuva: Paula Lauanne

Milon sisko Mandi oli myös Jyväskylässä ensimmäisessä näyttelyssään. Mandi pärjäsikin hienosti ja sijoittuikin ensimmäiseksi junnuluokassa (JUN ERI1). Onnea vielä Mandille! Suoritusten jälkeen pääsivät sisaruksetkin tervehtimään toisiaan. Jälleennäkeminen oli tietysti riemuisa, vaikka Milo olikin hieman ihmeissään kun Mandilla oli juoksut. Mandi osasi kuitenkin sanoa topakasti takaisin ja Milo tajusikin olla enempiä häiriköimättä.

Kuva: Paula Lauanne

Agilitypäivä

Eilen olimme Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämässä Rally-toko ja Agility päivässä Ojangossa. Päivä oli tietenkin ihan huippu Milolle ja tavattiin myös Milon sisko Weera. Näytti siltä että tunnistivat kyllä toisensa ja leikit alkoivat heti. Treenien jälkeen malttoivat hetken poseerata myös yhteiskuvassa.

Itse treenit aloitimme kouluttaja Sami Oksan kanssa meille uudella jutulla eli renkaalla. Milo onneksi tajusi jutun jujun nopeasti.

Jatkoimme yhdistelmällä aita, taivutettu putki ja sama aita uudestaan. Muutaman yrityksen jälkeen tämä sujui jo hyvin. Tauon jälkeen oli vuorossa kolme aitaa peräkkäin. Tämä tuotti meille jo enemmän hankaluuksia, kun Milo halusi välillä kiertää aidat. Kolmelle aidalle lähetys onnistui kuitenkin, kun Sami oli namin kanssa vastaanottamassa lopussa. Sitten yhdistimme aitaan vielä toisen putken, joka saatiin myös onnistumaan.

Lopuksi kokeilimme myös muuri ja aita yhdistelmää, niin että aidalle menossa oli käännös. Tässä vaiheessa Milon keskittyminen alkoi enemmänkin herpaantua, eikä se oikein tiennyt mihin juosta. Lopulta onnistuimme kuitenkin.

 

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavaa saada ihan yksilövalmennnusta loistavalta kouluttajalta. Saimme oikein hyviä vinkkejä harjoittelun jatkamiseen. Toiveissa olisi että pääsisimme johonkin agility-yhdistykseen treenaamaan keväällä/kesällä. Sitä ennen ehkä pitää käydä vielä jokin pentuagilityn jatkokurssi että ei ihan unohdu jo opitut asiat. Alla vielä innokas oppilas.

Ensi viikonloppu on myös hyvin koiratäyteinen, kun lähdemme Jyväskylään Milon ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin. Tällä kertaa arvostelee naistuomari, joten toivotaan ettei tuomari jumittuisi Milon kokoon vaan näkisi sen viehättävän luonteen!

9 kk

Taas vierähti kuukausi ja Milolla on nyt 9kk mittarissa. Aamupäivä meni mukavasti olympialaisia katsellessa ja iltapäivällä tehtiin reilun kahden tunnin lenkki. Tarvottiin Herttoniemen metsää ristiinrastiin ja käytiin katsomassa miltä vanha paippi (eli halfpipe eli lumilautakouru) näytti. No aika risuselta näytti ja muutama pajukin oli puskenut reunasta esiin mutta Miloa pienet pöheiköt ei haitannut, vaan jätkä veti intopiukeena kourua reunasta reunaan. Oiskohan ensimmäinen koira joka on harrastanut paippia?! Lauta vaan puuttui. Harmi kun ei ollut kameraa mukana. Muistoksi jäi pöyhkeään häntään kourallinen takiaisia koristeeksi.

Kasvu on näköjään pysähtynyt. Ainakaan painoa ei ole tullut lisää ja tuskimpa korkeuttakaan.

Raakaruokintaan siirtyminen on vähentänyt silmien rähmimistä huomattavasti ja kaikki maistuu mitä eteen laitetaan. Myös kasvikset, kuten parsakaali, porkkana, kaali, kurkku, lanttu... Namnam, kippo on hetkessä tyhjä. Proteiinipuolella ollaan pysytty jo useampi viikko lampaassa, kanankauloissa ja sunnuntaimunassa. Välipalana ja "yksinjäämispuuhana" on saanut kuivattua kalaa.

Huomenna on taas kivaa puuhaa tiedossa, agilityä. Sitä odotellessa.



Kaikki pehmot oli huoltovarikolla niin isi lähti Ikeaan. Vinkuva siili on paras.
"Joko saan??? Saanko jo??"-Milo

Koirapuistokirmailua.

Metsäkirmailua

Milo 8 kuukautta

Milo on nyt 8kk 1vkoa vanha, painoa on 15,3kg ja korkeus n.46cm. Iso poika isolla sydämellä.
Poika voi hyvin, on terve ja puuhakas. Hihnassa vetäminen on rauhoittunut entisestään ja lenkkeily on entistä mukavampaa. Ruokaa malttaa odottaa paikallaan ja muutenkin tuntuu että maltti ja kuuntelu on saavuttanut uuden tason. Koirapuistossa on kaikkien kaveri ja haastaa leikkimään ja juoksemaan ja osaa ottaa huomioon vaikka kaveri olisikin huomattavasti pienempi. Jekku-russeli oli niin kiva kaveri että tuli ihan itku kun lähtivät pois. Milo on fiksu, herkkä, ajattelevainen, huomaavainen, kiltti, reipas ja rohkea. Ei voisi parempaa ja ihanampaa koiraa toivoa.

Lampaassa on mukava köllötellä ja mutustella luita ja porkkanoita 

Lampaantalja on toinen lempipaikka. Siitä on hyvä katsella koiraohjelmia.

Milo ja puhi

Milo ja koiramessuilta löytynyt apina, joka tosin hajosi heti.

Ensilumi ja uusi villapaita. 

Kerrostalokyttääjä. 

Kennelyskä

Taitaapi meidän reppanalla olla kennelyskä. Ainakin oireet täsmää täysin.

Kennelyskä on yleisnimitys koiran tarttuville hengitystietulehduksille. Koiran äkillisen hengitystietulehduksen taustalla saattaa olla useita taudinaiheuttajia (virukset, bakteerit ja mykoplasmat), taudin itämisaika vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen 1-14 päivään. Tärkein kennelyskän yksittäinen aiheuttaja on Bordetella bronchiseptica -bakteeri. Kennelyskässä koiran henkitorvi ja kehkoputket tulehtuvat. Taudille tyypillisiä oireita ovat hakkaava yskä ja liman kakominen. Koira voi myös yökkäillä limaa. Omistajasta voi vaikuttaa siltä, että jotain on juuttunut koiran kurkkuun. Lievässä taudissa koiran yleistila ei yskimistä lukuun ottamatta häiriinny eli esim. kuumetta ei ole. Yleensä virusten aiheuttamat oireet häviävät itsestään viikossa tai parissa muuten perusterveellä koiralla[1]. (Wikipedia)

Ensioireet alkoi maanantai-iltana, joten suurella todennäköisyydellä tartunta on tullut viime sunnuntain koiranäyttelystä. Eilinen ja viime yö meni sitten kunnolla röhiessä ja limaa puklaten, niin nyt on hieman väsynyttä porukkaa täällä, kun ei kukaan saanut oikeen kunnolla nukuttua. Lämpöä on 39,1,  väsyneen olonen on, mutta hyvin juo, ruoka maistuu ja häntä heiluu välillä, niin tuskimpa tässä isompaa hätää on. Otetaan rauhallisesti ja annetaan Milon levätä ja seuraillaan mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Best-in puppy show, Helsingin Messukeskus 24.11.2013

Onhan se VALTAVA.

Näin tuomari kommentoi meidän Miloa. Tämä on kyllä naurattanut koko loppupäivän. Valtava... :D
Koikkereita ei ollu kuin kaksi, Milo ja Hilary, joten iso kokoero ehkä antoi hieman väärän kuvan Milon koosta. Tuomarin mielestä lähemmäs 50cm kuin 40cm, meidän mittausten mukaan 45cm. Ei ollut meidän päivä.
Hilarylle kuitenkin isot onnittelut! Nätti tyttö oli ruusukkeensa ansainnut.

"Sopusuhtainen mutta hyvin kookas kokonaisuus. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä runko ja luusto. Kaunis väritys. Syvä oranssi väri. Liikkuu vapaalla hyvällä askeleella. Mallikas esiintyminen." PEK1.

Esiintyminen meni hienosti, päivä oli mukava ja kannustusjoukkojen seura oli piristävää. Ensi kerralla pitää kyllä laittaa enemmän huomiota turkin kuivaamiseen, ettei olisi niin takkuisen näköinen. Harjaaminen kun ei enää auttanut hullantuneisiin kiehkuroihin. Taitaisi kylpytakki olla tarpeen.

Milo 6kk

Tänään iso poikamme täyttää jo 6kk. Onnea Milo! Paino tällä hetkellä tasan 14kg, säkäkorkeus n. 44cm, eli näyttää että kasvu ainakin on onneksi hidastunut. Viime viikonloppuna kävimme harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä Tattarisuolla Match Show:ssa. Milo keskittyi hurjan hienosti, kun kehään mentiin. Saimme punaisen nauhan ja tuomari kehui että hyvin on harjoiteltu ja että Milo käyttäytyi hyvin nätisti tutkittaessa.

Punaisten kierroksella emme päässeet neljän parhaan joukkoon, vaikka Milo osasi seistä yllättävän maltillisesti.

Viime sunnununtain pentuagilitykin meni loistavasti. Olimme tällä kertaa molemmat paikalla, jolloin Milon käsitteleminen ja palkitseminen oli helpompaa, koska ohjaaja ei ehdi koko ajan olla apuna, sillä kurssillamme on kuusi koirakkoa. Uutena juttuna oli puomi. Sitä ei kiivetty kuitenkaan kokonaan turvallisuussyistä, vaikka Milo olisi varmasti mielellään sen kokonaan kulkenutkin. Putki oli tällä kertaa puolikaareen taivutettu ja Milo osaa sinne jo käskystä pujahtaa, samoin kuin pussiin. Harjoittelimme myös esteen kiertämistä ja tämän harjoittelun saimme myös kotitehtäväksi.

Kuluneella viikolla on ehditty kuitenkin kokemaan myös kauhunhetkiä, kun Milo löysi irti ollessaan kuolleen ja puolimädäntyneen jättirotan. Tämä olikin sellainen aarre, josta Milo ei suostunut luopumaan käskyistä huolimatta ja kanteli sitä ympäriinsä kunnes sain Milon kiinni. Herra onnistui kuitenkin hotkaisemaan sen peräpään koska en oikeen halunnut rottaan koskea. Loppuillan makasi sitten apeana mutta muita oireita ei tästä herkkulounaasta ilmennyt. Seuraavana päivänä löysi myös metsään hylätyt hyvin likaiset kalsarit, joita Milo meni innolla mutustelemaan. Toivottavasti nämä maistelukokeilut pian loppuisivat.

Rottakoira