keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Jyväskylä KV

Milon ensimmäinen virallinen näyttely meni oikein mukavasti. Menimme Jyväskylään jo edellisenä päivänä ja yövyimme hotellissa, missä Milo sai jo tottua siihen että ympärillä on paljon koiria. Kun sunnuntaina menimme näyttelypaikalle, oli Milo ihmeellisen rauhallinen ja käveli sisälläkin todella nätisti. Yleensä vastaavissa paikoissa on heti pää mennyt ihan sekaisin kaikista hajuista. Kehässä Milo totteli aivan täydellisesti ja ravasi kiltisti. Ainoastaan pöydällä hieman jännitti. Tuomari mittasi Milon korkeuden ja sai tulokseksi 45cm. Milo taisi kyllä seisoa hieman kyyryssä kun tuomari käski pitää rinnan alta kiinni... Tuomari kehui mm. rakennetta, päätä, turkkia, väriä ja luonnetta. Katsoi korvakoruja siihen malliin että säälittävät ovat mutta tulossa ;). Suurimmat puutteet olivat siis korkeus ja että Milo käveli etutassuilla jotenkin ristiin. Pohdin mitä tämä ristiinkävely oikeen tarkoittaa mutta varmaan johtuu siitä kun menemme ympyrää, Milo kävelee hieman kylki edellä, koska sillä on paha tapa kiilata hieman edelle. Tämä varmaankin korjattavissa harjoittelulla. Arvostelussa mainittiin myös että on löysä edestä ja että kyynerpäiden tulisi sopia paremmin rintakehään. Näistä puutteista johtuen saimme keltaisen nauhan (JUNH). Tuomari sanoi kyllä vielä että piti paljon Milosta mutta että hänen on pakko arvostella kriteereiden mukaan. Näyttelyarvostelu välilehdeltä löytyy arvostelu kokonaisuudessaan.

 

Kuva: Paula Lauanne

Milon sisko Mandi oli myös Jyväskylässä ensimmäisessä näyttelyssään. Mandi pärjäsikin hienosti ja sijoittuikin ensimmäiseksi junnuluokassa (JUN ERI1). Onnea vielä Mandille! Suoritusten jälkeen pääsivät sisaruksetkin tervehtimään toisiaan. Jälleennäkeminen oli tietysti riemuisa, vaikka Milo olikin hieman ihmeissään kun Mandilla oli juoksut. Mandi osasi kuitenkin sanoa topakasti takaisin ja Milo tajusikin olla enempiä häiriköimättä.
Kuva: Paula Lauanne

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Agilitypäivä

Eilen olimme Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämässä Rally-toko ja Agility päivässä Ojangossa. Päivä oli tietenkin ihan huippu Milolle ja tavattiin myös Milon sisko Weera. Näytti siltä että tunnistivat kyllä toisensa ja leikit alkoivat heti. Treenien jälkeen malttoivat hetken poseerata myös yhteiskuvassa.

Itse treenit aloitimme kouluttaja Sami Oksan kanssa meille uudella jutulla eli renkaalla. Milo onneksi tajusi jutun jujun nopeasti.



Jatkoimme yhdistelmällä aita, taivutettu putki ja sama aita uudestaan. Muutaman yrityksen jälkeen tämä sujui jo hyvin. Tauon jälkeen oli vuorossa kolme aitaa peräkkäin. Tämä tuotti meille jo enemmän hankaluuksia, kun Milo halusi välillä kiertää aidat. Kolmelle aidalle lähetys onnistui kuitenkin, kun Sami oli namin kanssa vastaanottamassa lopussa. Sitten yhdistimme aitaan vielä toisen putken, joka saatiin myös onnistumaan.


Lopuksi kokeilimme myös muuri ja aita yhdistelmää, niin että aidalle menossa oli käännös. Tässä vaiheessa Milon keskittyminen alkoi enemmänkin herpaantua, eikä se oikein tiennyt mihin juosta. Lopulta onnistuimme kuitenkin.


Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavaa saada ihan yksilövalmennnusta loistavalta kouluttajalta. Saimme oikein hyviä vinkkejä harjoittelun jatkamiseen. Toiveissa olisi että pääsisimme johonkin agility-yhdistykseen treenaamaan keväällä/kesällä. Sitä ennen ehkä pitää käydä vielä jokin pentuagilityn jatkokurssi että ei ihan unohdu jo opitut asiat. Alla vielä innokas oppilas.




Ensi viikonloppu on myös hyvin koiratäyteinen, kun lähdemme Jyväskylään Milon ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin. Tällä kertaa arvostelee naistuomari, joten toivotaan ettei tuomari jumittuisi Milon kokoon vaan näkisi sen viehättävän luonteen!

lauantai 8. helmikuuta 2014

9 kk

Taas vierähti kuukausi ja Milolla on nyt 9kk mittarissa. Aamupäivä meni mukavasti olympialaisia katsellessa ja iltapäivällä tehtiin reilun kahden tunnin lenkki. Tarvottiin Herttoniemen metsää ristiinrastiin ja käytiin katsomassa miltä vanha paippi (eli halfpipe eli lumilautakouru) näytti. No aika risuselta näytti ja muutama pajukin oli puskenut reunasta esiin mutta Miloa pienet pöheiköt ei haitannut, vaan jätkä veti intopiukeena kourua reunasta reunaan. Oiskohan ensimmäinen koira joka on harrastanut paippia?! Lauta vaan puuttui. Harmi kun ei ollut kameraa mukana. Muistoksi jäi pöyhkeään häntään kourallinen takiaisia koristeeksi.

Kasvu on näköjään pysähtynyt. Ainakaan painoa ei ole tullut lisää ja tuskimpa korkeuttakaan.

Raakaruokintaan siirtyminen on vähentänyt silmien rähmimistä huomattavasti ja kaikki maistuu mitä eteen laitetaan. Myös kasvikset, kuten parsakaali, porkkana, kaali, kurkku, lanttu... Namnam, kippo on hetkessä tyhjä. Proteiinipuolella ollaan pysytty jo useampi viikko lampaassa, kanankauloissa ja sunnuntaimunassa. Välipalana ja "yksinjäämispuuhana" on saanut kuivattua kalaa.

Huomenna on taas kivaa puuhaa tiedossa, agilityä. Sitä odotellessa.


Kaikki pehmot oli huoltovarikolla niin isi lähti Ikeaan. Vinkuva siili on paras.
"Joko saan??? Saanko jo??"-Milo
Koirapuistokirmailua.

Metsäkirmailua