torstai 28. marraskuuta 2013

Kennelyskä

Taitaapi meidän reppanalla olla kennelyskä. Ainakin oireet täsmää täysin.

Kennelyskä on yleisnimitys koiran tarttuville hengitystietulehduksille. Koiran äkillisen hengitystietulehduksen taustalla saattaa olla useita taudinaiheuttajia (virukset, bakteerit ja mykoplasmat), taudin itämisaika vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen 1-14 päivään. Tärkein kennelyskän yksittäinen aiheuttaja on Bordetella bronchiseptica -bakteeri. Kennelyskässä koiran henkitorvi ja kehkoputket tulehtuvat. Taudille tyypillisiä oireita ovat hakkaava yskä ja liman kakominen. Koira voi myös yökkäillä limaa. Omistajasta voi vaikuttaa siltä, että jotain on juuttunut koiran kurkkuun. Lievässä taudissa koiran yleistila ei yskimistä lukuun ottamatta häiriinny eli esim. kuumetta ei ole. Yleensä virusten aiheuttamat oireet häviävät itsestään viikossa tai parissa muuten perusterveellä koiralla[1]. (Wikipedia)

Ensioireet alkoi maanantai-iltana, joten suurella todennäköisyydellä tartunta on tullut viime sunnuntain koiranäyttelystä. Eilinen ja viime yö meni sitten kunnolla röhiessä ja limaa puklaten, niin nyt on hieman väsynyttä porukkaa täällä, kun ei kukaan saanut oikeen kunnolla nukuttua. Lämpöä on 39,1,  väsyneen olonen on, mutta hyvin juo, ruoka maistuu ja häntä heiluu välillä, niin tuskimpa tässä isompaa hätää on. Otetaan rauhallisesti ja annetaan Milon levätä ja seuraillaan mihin suuntaan tilanne kehittyy.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Best-in puppy show, Helsingin Messukeskus 24.11.2013

Onhan se VALTAVA.

Näin tuomari kommentoi meidän Miloa. Tämä on kyllä naurattanut koko loppupäivän. Valtava... :D
Koikkereita ei ollu kuin kaksi, Milo ja Hilary, joten iso kokoero ehkä antoi hieman väärän kuvan Milon koosta. Tuomarin mielestä lähemmäs 50cm kuin 40cm, meidän mittausten mukaan 45cm. Ei ollut meidän päivä.
Hilarylle kuitenkin isot onnittelut! Nätti tyttö oli ruusukkeensa ansainnut.

"Sopusuhtainen mutta hyvin kookas kokonaisuus. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä runko ja luusto. Kaunis väritys. Syvä oranssi väri. Liikkuu vapaalla hyvällä askeleella. Mallikas esiintyminen." PEK1.

Esiintyminen meni hienosti, päivä oli mukava ja kannustusjoukkojen seura oli piristävää. Ensi kerralla pitää kyllä laittaa enemmän huomiota turkin kuivaamiseen, ettei olisi niin takkuisen näköinen. Harjaaminen kun ei enää auttanut hullantuneisiin kiehkuroihin. Taitaisi kylpytakki olla tarpeen.










perjantai 8. marraskuuta 2013

Milo 6kk


Tänään iso poikamme täyttää jo 6kk. Onnea Milo! Paino tällä hetkellä tasan 14kg, säkäkorkeus n. 44cm, eli näyttää että kasvu ainakin on onneksi hidastunut. Viime viikonloppuna kävimme harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä Tattarisuolla Match Show:ssa. Milo keskittyi hurjan hienosti, kun kehään mentiin. Saimme punaisen nauhan ja tuomari kehui että hyvin on harjoiteltu ja että Milo käyttäytyi hyvin nätisti tutkittaessa.



Punaisten kierroksella emme päässeet neljän parhaan joukkoon, vaikka Milo osasi seistä yllättävän maltillisesti.


Viime sunnununtain pentuagilitykin meni loistavasti. Olimme tällä kertaa molemmat paikalla, jolloin Milon käsitteleminen ja palkitseminen oli helpompaa, koska ohjaaja ei ehdi koko ajan olla apuna, sillä kurssillamme on kuusi koirakkoa. Uutena juttuna oli puomi. Sitä ei kiivetty kuitenkaan kokonaan turvallisuussyistä, vaikka Milo olisi varmasti mielellään sen kokonaan kulkenutkin. Putki oli tällä kertaa puolikaareen taivutettu ja Milo osaa sinne jo käskystä pujahtaa, samoin kuin pussiin. Harjoittelimme myös esteen kiertämistä ja tämän harjoittelun saimme myös kotitehtäväksi.

Kuluneella viikolla on ehditty kuitenkin kokemaan myös kauhunhetkiä, kun Milo löysi irti ollessaan kuolleen ja puolimädäntyneen jättirotan. Tämä olikin sellainen aarre, josta Milo ei suostunut luopumaan käskyistä huolimatta ja kanteli sitä ympäriinsä kunnes sain Milon kiinni. Herra onnistui kuitenkin hotkaisemaan sen peräpään koska en oikeen halunnut rottaan koskea. Loppuillan makasi sitten apeana mutta muita oireita ei tästä herkkulounaasta ilmennyt. Seuraavana päivänä löysi myös metsään hylätyt hyvin likaiset kalsarit, joita Milo meni innolla mutustelemaan. Toivottavasti nämä maistelukokeilut pian loppuisivat.

Rottakoira

maanantai 28. lokakuuta 2013

Sorsajahdissa

Matkalla rantaan tuli mukava kaveri vastaan, joten pitihän sitä painia hetki

Sorsia, siellähän niitä

Jospa yhden saisi napattua rikki menneen pehmosorsan tilalle


Tänne jouduin, miten pääsen pois?




5kk 3vko

Milo on 5kk 3vkoa vanha ja painoa tällä hetkellä 13,8kg. Säkäkorkeus ehkämahdollisesti 44cm. Sopusuhtainen mutta rotevuutta tullut ehkä hieman lisää.

Pentuagilitya on kaksi kertaa takana. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin aitaan, keppeihin ja putkeen. Aika meni hieman säheltäessä ja mattoa haistellen mutta innokkuutta löytyi erityisesti putken kohdalla. Pujottelukin sujui hyvin heti ensimmäisestä kerrasta alkaen. Toisella kertaa harjoiteltiin keppejä uudestaan, putkea joka oli taivutettu ja uutena oli tupla-aidat, rengas sekä pussi. Pientä yli-innokkuutta oli ilmassa ja putki houkutteli niin kovasti ettei malttanut aitoja harjoitella. Pussi sen sijaan meni täydellisesti ja ohjaajalta tuli kehuja kun niin hienosti suoriutui.

Leluja alkaa olemaan niin paljon, että oli aika hankkia lelukori. Muita lähiajan hankintoja on Hurtan sininen sadetakki sekä talvitakki samaa sarjaa, liila vinkuva mustekala, joka on ihan huippukiva, ja pinkki namijemmapallo. Toissapäivän ensimmäisen karkaamisen tuloksena hankittiin pilli, jos vaikka siitä olisi jatkossa apua. Oltiin oltu lähimetsässä ja Milo vapaana niinkuin aiemminkin, mutta sillä kertaa ei tullutkaan kutsusta takaisin, vaan häipyi omille teilleen. Herra löytyi sitten koirapuiston portin edestä mutta sillä kertaa ei kyllä sinne päässyt. Onneksi puisto oli lähellä, metsän laidalla, joten suurempaa vaaraa ei ollut, mutta kyllä siinä kerkesi pelästymään. Ei kyllä tosin ollut vaikea arvata minne oli mennyt... :D

Uusimpina oppeina on puolen vaihtaminen selän takaa, eli "toinen", peuuttaminen "taakse", kumartaminen sekä luoksetuleminen pillin äänestä. Vetäminen on vähentynyt huomattavasti, mutta vielä on tekemistä sen suhteen.

Ruokaa saa kahdesti päivässä, päivällä saa kuitenkin koulutusnameja niin ei tarvitse iltaan asti nälkäisenä kärvistellä ja ulos pääsee yleensä neljästi päivässä, joka riittää hyvin. Ei ole tullut vahinkoja sisään eikä ulkona tarvitse heti sännätä pissalle. Kyykkytyylillä menee edelleen. Saas nähdä milloin alkaa nostaa jalkaa.

Sunnuntaina 24.11 on pentunäyttely Messukeskuksessa ja sinne ollaan menossa, joten jos pyöritte sielläpäin niin tulkaa tervehtimään.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Milo 5 kuukautta

Viisi kuukautta tuli eilen täyteen ja Milolle kuuluu hyvää.
Painoa on tasan 13kg ja suurin osa hampaista on vaihtunut.
Ruokailussa ollaan siirrytty kahden aterian rytmiin johon herra on sopeutunut protestoimatta. Ruokana edelleen Moren kanaa pennuille ja iltaisin lisäksi kanaa tai naudanlihaa.
Sisäsiisti taitaa jo olla kun olohuoneen mattokin on pysynyt puhtaana jo parisen viikkoa, kuten myös keittiön sekä kylpyhuoneen matto.
Muutama päivä sitten hännän valkoinen osuus aukesi ja onkin nyt useimmiten pystyssä koukkumaisena. Turkkiin on ilmestynyt enemmän laineita ja rintakarvat sekä peppukarvat hapsottavat entistä enemmän. Korvien hapsut ovat harmi kyllä pysyneet ennallaan, eli aika vaatimattomina, mutta tosi komea on poika joka tapauksessa.
Koirapuistosta on löytynyt paljon kavereita ja hienosti osaa leikkiä sekä isompien että pienempien kanssa. Eilenkin pääsi painimaan oikeen kunnolla ja oli kyllä niin kuranen että joutui kantamaan suoraan suihkuun, mutta kivaa oli. Lempipaikka on löytynyt sohvalta, jonne ihan luvalla saa tulla, ja sieltä on hyvä seurata kämpän tapahtumia ja mutustella leluja. Leluja ja luita kuluu mutta hyvä niin koska huonekalut sun muut kielletyt kohteet on Milo jättänyt kokonaan rauhaan. Jopa Tiinan pehmosiili sekä kengät ja sukat saa olla rauhassa mikä on aikamoinen ihme. Milo on muutenkin kotona ihan mahdottoman kiltti, rauhallinen ja hiljainen. Vetäminen on vielä ongelma että siinä on vielä kovasti työtä tehtävänä ja ulos kun päästään niin tuntuu ettei malttais millään odotella kun on niin kauheesti haisteltavaa. Välillä kävelee todella nätisti, toisinaan on taas ihan mahdoton.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Match show Laajasalo, Helsinki 24.9.2013

Käytiin hakemassa näyttelytuntumaa ja kokemusta match showsta. Tapahtuman järjestelyt oli hiukan hakusessa eikä ohjeetkaan olleet sen tarkempia joten pyörittiin siellä näin ensikertalaisina kuin puolukat purkissa, mutta kyllä se oikea kehä sieltä sitten löytyi ja seurasimme muita. Myöhästyneen aloituksen ja alkuhäsläyksen takia ilta venyi puoli kahdeksaan mutta kokemusta rikkaampana päästiin sitten kotiin lämmittelemään ja Milo lepäämään. Mukava tapahtuma kuitenkin, oli grillimakkarat ja kaikki, ja hienoja hetkiä oli Milonkin suorituksessa. Poika oli reipas, sosiaalinen ja kontakti pysyi suht hyvin lihapullien ja juuston avulla. Punaisen nauhan sai muttei sitten seuraavalla kierroksella pysynyt enää oikeen paikallaan joten kiitos tuli ja kotiinlähtö. Hyvä mieli jäi kaikille, etenkin Milolle joka sai masun täydeltä herkkuja.

Katsois se tuomari nyt kun poika on hienosti paikoillaan

 
 


Kamerasta oli loppunut akku joten kännykkäkameralla oli pärjättävä. Ensi kerralla sitten toivottavasti parempia kuvia.

Painopäivitys

Paino:

4kk 1vko 10,8kg

4,5kk 11,7kg

maanantai 16. syyskuuta 2013

Lisää kuvia pentupäivältä

Mitä sitä turhaan pöydälle hyppäämään kun näinkin yltää namiin.

Weera ja Milo, sisko ja sen veli.

Milon veli Misa

Misa halattavana

Milon sisko Weera
Milo ihmettelee
Milo 
Milo ja tytöt


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pentupäivä Lahdessa 14.9.2013

Lahden pentupäivään osallistui 31 kooikerhondjepentua joista viisi oli Tarlatanin sisarukset. Oli hauska nähdä, kaikkien muidenkin pentujen lisäksi, Milon siskot Mandi ja Weera sekä velipuolet Misa ja Truffe.
 
Päivään sisältyi temmeltämisen lisäksi tutustumista näyttelyyn, agilityyn ja tokoon joista agility oli Milon mielestä huippukivaa. Ei olisi millään halunnut lopettaa kesken, joten ei kai tässä muu auta kun pentuagikursseja metsästämään. Oli sen verran rohkea ja intoa täynnä että näillä näkymin tulee seuraamaan isänsä jalanjälkiä esteradoilla.

Päivän päätteeksi Tarlatanin poppoo lähti lähinurmikolle irrottelemaan ja vaikka päivä oli ollut pitkä niin vielä riitti energiaa sisarusten jahtaamiseen ja selättämiseen. Vekkulit hyytyi yksi kerrallaan ja sit lähdettiin kotia kohti, kukin suuntaansa.
 
 
Mandi-sisko.
Truffe-veli
Milo näyttelyharjoituksissa. Pöydällä oleminen ei ollu kivaa.
Putki oli taas niin jännä että siellä olisi voinut juosta eestaas vaikka kuinka pitkään.
 
Matalemmalla pöydällä ei pelottanu yhtään ja innoissaan odotti palkkionamia.





 







Pentukoulupäivä no 6








Haapsalu, Viro

Kesälomareissu Viron Haapsaluun sujui mainiosti. Laivamatka lätäkön yli meni kuin siivillä possun korvaa mutustellessa eikä herraa haitannut vaikka jäi hetkeksi yksin lemmikkihyttiin kun muut lähti aamupalalle. Aamupalalta palatessa haju oli niin oksettava että possun korva lähti jäähylle ja hyttiä tuuletettiin pitkään. Hytin lattialle laitettu pissa-alusta jäi käyttämättä joten pysähdyttiin heti Tallinnassa pisutauolle ja sen jälkeen sadan kilsan matka Haapsaluun sujui takapenkillä nukkumatin seurassa. Perillä meitä odotti sisustettu asunto jonka Milo tietenkin tutki heti ensitöikseen. Sen jälkeen levitti lelunsa pitkin kämppää ja asettui taloksi.



Milo ja Pilkku ja matto rullalla.






Rannalla oli mukava irrotella ja viettää päivää kunnes jätkä tuli lähipuskasta kuono ruskearaidallisena. Olisi edes ollut nelijalkaisen tuotosta... Eikun isi ja Milo mereen pesemään kakat naamasta ja sitten suoraa päätä kämpille shampoopesulle. Siihen loppu leikit siltä erää. Onneksi oltiin meren rannalla niin ei tarvinnut autoa sotkea.

Eläinlääkärilläkin oli käytävä, koska Virosta Suomeen matkustavalla koiralla on oltava ekinokokkilääkitys kunnossa ja se pitää ottaa 1-5 vrk ennen maahantuloa. Ihan sattumalta ajettiin eläinlääkärin ohi ja piipahdettiin sisällä. Tiinalla oli Suomesta valmiiksi ostettu lääke käsilaukussa mukana joten se homma hoitui saman tien. Mukava lääkäritäti otti vastaan melkein saman tien ja kun Milo oli mutustellut namit ja lääkkeen tädin kämmeneltä, passi leimattu ja kymmenestä eurosta luovuttu niin se oli siinä. Helpompaa kuin olin odottanut eikä hintakaan tuntunut missään.

Kotimatka sujui yhtä mukavasti kun menomatka Milon torkkuessa hytin lattialle levitetyn pyyhkeen päällä. Tajusikohan poika edes olleensa ulkomailla. Ainakaan ei matkustelua tarvitse jatkossa jännittää kun näin hyvin meni.

Rento laivamatkustaja


lauantai 31. elokuuta 2013

16 viikkoa

Paino 9,2 kg. Kesälomaa viettämässä.


Agilityn alkeita



Ilta-auringossa päiväunilla



Iltauinnin jälkeen alkoi paleltamaan, niin pääsi sitten saunaan lämmittelemään. Oli niin mukavaa ettei huvittanut millään lähteä pois.

Saunominen vei voimat