tiistai 24. syyskuuta 2013

Match show Laajasalo, Helsinki 24.9.2013

Käytiin hakemassa näyttelytuntumaa ja kokemusta match showsta. Tapahtuman järjestelyt oli hiukan hakusessa eikä ohjeetkaan olleet sen tarkempia joten pyörittiin siellä näin ensikertalaisina kuin puolukat purkissa, mutta kyllä se oikea kehä sieltä sitten löytyi ja seurasimme muita. Myöhästyneen aloituksen ja alkuhäsläyksen takia ilta venyi puoli kahdeksaan mutta kokemusta rikkaampana päästiin sitten kotiin lämmittelemään ja Milo lepäämään. Mukava tapahtuma kuitenkin, oli grillimakkarat ja kaikki, ja hienoja hetkiä oli Milonkin suorituksessa. Poika oli reipas, sosiaalinen ja kontakti pysyi suht hyvin lihapullien ja juuston avulla. Punaisen nauhan sai muttei sitten seuraavalla kierroksella pysynyt enää oikeen paikallaan joten kiitos tuli ja kotiinlähtö. Hyvä mieli jäi kaikille, etenkin Milolle joka sai masun täydeltä herkkuja.

Katsois se tuomari nyt kun poika on hienosti paikoillaan

 
 


Kamerasta oli loppunut akku joten kännykkäkameralla oli pärjättävä. Ensi kerralla sitten toivottavasti parempia kuvia.

Painopäivitys

Paino:

4kk 1vko 10,8kg

4,5kk 11,7kg

maanantai 16. syyskuuta 2013

Lisää kuvia pentupäivältä

Mitä sitä turhaan pöydälle hyppäämään kun näinkin yltää namiin.

Weera ja Milo, sisko ja sen veli.

Milon veli Misa

Misa halattavana

Milon sisko Weera
Milo ihmettelee
Milo 
Milo ja tytöt


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pentupäivä Lahdessa 14.9.2013

Lahden pentupäivään osallistui 31 kooikerhondjepentua joista viisi oli Tarlatanin sisarukset. Oli hauska nähdä, kaikkien muidenkin pentujen lisäksi, Milon siskot Mandi ja Weera sekä velipuolet Misa ja Truffe.
 
Päivään sisältyi temmeltämisen lisäksi tutustumista näyttelyyn, agilityyn ja tokoon joista agility oli Milon mielestä huippukivaa. Ei olisi millään halunnut lopettaa kesken, joten ei kai tässä muu auta kun pentuagikursseja metsästämään. Oli sen verran rohkea ja intoa täynnä että näillä näkymin tulee seuraamaan isänsä jalanjälkiä esteradoilla.

Päivän päätteeksi Tarlatanin poppoo lähti lähinurmikolle irrottelemaan ja vaikka päivä oli ollut pitkä niin vielä riitti energiaa sisarusten jahtaamiseen ja selättämiseen. Vekkulit hyytyi yksi kerrallaan ja sit lähdettiin kotia kohti, kukin suuntaansa.
 
 
Mandi-sisko.
Truffe-veli
Milo näyttelyharjoituksissa. Pöydällä oleminen ei ollu kivaa.
Putki oli taas niin jännä että siellä olisi voinut juosta eestaas vaikka kuinka pitkään.
 
Matalemmalla pöydällä ei pelottanu yhtään ja innoissaan odotti palkkionamia.





 







Pentukoulupäivä no 6








Haapsalu, Viro

Kesälomareissu Viron Haapsaluun sujui mainiosti. Laivamatka lätäkön yli meni kuin siivillä possun korvaa mutustellessa eikä herraa haitannut vaikka jäi hetkeksi yksin lemmikkihyttiin kun muut lähti aamupalalle. Aamupalalta palatessa haju oli niin oksettava että possun korva lähti jäähylle ja hyttiä tuuletettiin pitkään. Hytin lattialle laitettu pissa-alusta jäi käyttämättä joten pysähdyttiin heti Tallinnassa pisutauolle ja sen jälkeen sadan kilsan matka Haapsaluun sujui takapenkillä nukkumatin seurassa. Perillä meitä odotti sisustettu asunto jonka Milo tietenkin tutki heti ensitöikseen. Sen jälkeen levitti lelunsa pitkin kämppää ja asettui taloksi.



Milo ja Pilkku ja matto rullalla.






Rannalla oli mukava irrotella ja viettää päivää kunnes jätkä tuli lähipuskasta kuono ruskearaidallisena. Olisi edes ollut nelijalkaisen tuotosta... Eikun isi ja Milo mereen pesemään kakat naamasta ja sitten suoraa päätä kämpille shampoopesulle. Siihen loppu leikit siltä erää. Onneksi oltiin meren rannalla niin ei tarvinnut autoa sotkea.

Eläinlääkärilläkin oli käytävä, koska Virosta Suomeen matkustavalla koiralla on oltava ekinokokkilääkitys kunnossa ja se pitää ottaa 1-5 vrk ennen maahantuloa. Ihan sattumalta ajettiin eläinlääkärin ohi ja piipahdettiin sisällä. Tiinalla oli Suomesta valmiiksi ostettu lääke käsilaukussa mukana joten se homma hoitui saman tien. Mukava lääkäritäti otti vastaan melkein saman tien ja kun Milo oli mutustellut namit ja lääkkeen tädin kämmeneltä, passi leimattu ja kymmenestä eurosta luovuttu niin se oli siinä. Helpompaa kuin olin odottanut eikä hintakaan tuntunut missään.

Kotimatka sujui yhtä mukavasti kun menomatka Milon torkkuessa hytin lattialle levitetyn pyyhkeen päällä. Tajusikohan poika edes olleensa ulkomailla. Ainakaan ei matkustelua tarvitse jatkossa jännittää kun näin hyvin meni.

Rento laivamatkustaja